Nemo

Tiistaina Nemo onkin jo 1,5 vuotta – aika kuluu huippunopeaa!

Rally-tokon jatkokurssin toka kerta oli perjantaina, ja treenasimme joitakin mestariluokan kylttejä. Nemo on tosi nopea oppimaan, ja muutaman toiston jälkeen se teki kyltit jo varsin mallikkaasti :)

Olen antanut Nemolle aina aamulla ennen kouluunlähtöä Dentastixin, joista onkin kehittynyt yksi sen suurimmista herkuista. Tietysti se on nyt hokannut, että aamu on yhtä kuin namitikku, ja saan viikonloppuisinkin herätyksen viimeistään 9 maissa, jolloin se käy luonani vähän väliä, katsoo minua ja sen jälkeen koria missä ne ovat, pomppii ja tekee takaperinvoltteja ja jatkaa samaa siihen asti että minun on pakko heltyä. Yleensä tähän samaan rutiiniin sisältyy myös oven raapiminen, josta ei vieläkään ole päästy kunnolla eroon. Ehkä aika tekee tehtävänsä…

Tässä on hieman kuvasatoa viime päiviltä.

Kaksikon voi näköjään löytää jo nukkumasta vieretysten :)

“Ja minähän saan tämän oksan irti vaikka väkisin!”

Nemo on ollut varsin tohkeissaan viinimarjapuskasta, ja nykyään se osaa ottaa haluamansa aivan omin neuvoin :D Kuten kuvista huomaa, hän hallitsee sekä kokonaisten terttujen pudottamisen sekä yksittäisen marjan nappaamisen.

Keskiviikkona Ässä kävi leikkimässä Nempan kanssa, eikä kokoero ei poikia haitannut ollenkaan.

Otin myös lyhykäisen videopätkän Nemosta, ja yritän laittaa sen ensi viikon aikana Videoihin.

Viikko sitten perjantaina Olga tuli Miron kanssa meille yöksi – olihan se tietysti reilua, että Nemppakin sai kaverin :) Koirat painivat yli 5 tuntia eivätkä siltikään olisi malttaneet rauhoittua nukkumaan. Yö meni hyvin ja aamulla samanlainen meno jatkui kunnes Olgan ja Miron piti lähteä.

Rally-toko loppui mutta ilmoittauduimme sen jatkokurssille, joka alkaa ensi perjantaina. Kunhan liikkeet alkavat kunnolla olla paketissa, voisi kokeilla kisailua Nemon kanssa, sillä rally-tokossa saa kehua koiraa jne., joka sekin vaikuttaa paljon Nemon motivaatioon.

Torstaina oli Nemon silmä- ja polvitutkimus – sekä silmät että polvet olivat terveitä :) Nemo istui (yllättävän :D) rauhallisesti tutkimuspöydällä ja antoi hienosti lääkärin tutkia.

Tänään kävimme metsässä liinan kanssa ja Nemo käveli edelläni tarkistaen aina välillä että olin mukana menossa. Jos yritin piiloutua puun taakse, se tuli heti katsomaan että minne jäin. Kerran Nemo silti olisi varmasti lähtenyt ohi lentävien lintujen perään, ellei se olisi ollut liinassa.

Sokkelin maalaukseen käytetyt pensselit olivat jääneet eilen Nemon ulottuville, onneksi ne olivat silti suurinpiirtein puhdistettu. Kuitenkin Nemo ryntäsi innoissaan sisälle jonkin kanssa (tavalliseen tapaansa), tassut ihan punaisina. Maali onneksi lähti tassuista koirashampoolla :D Nemon ulottuville ei kannata jättää mitään, sillä tämä jätkä vie kaiken ;)

Rally-tokon eka kurssi oli viime perjantaina, ja se vaikutti tosi mukavalta. Saimme kotiin lappuset jossa oli esitelty kaikki alokasluokan kyltit, joten voimme treenata kotonakin. Miro oli mukana samaisella kurssilla ja lopuksi poitsut pääsivät hieman peuhaamaan.

Kesän viimeisinä hellepäivinä Nemo piti seuraa äitille :)

Nemo on nähnyt viime aikoina useaan otteeseen Miroa ja leikkiessä poikien aika vierähtääkin nopeasti. Eilen käytiiin myös tutustumassa ihan uuteen tytteliin, villakoira-lapinkoira Unnaan :) Neiti oli vielä hieman ujo joten Nemo tyytyi haisteluun kun pikkuinen halusi vain katsella Nemon touhuja.

Lenkit Nemon kanssa olen kulkenut viime viikkoina useasti pyörällä, jolloin se saa mennä niin nopeaa kuin jaloista lähtee eikä tarvitse jäädä odottelemaan “hitaasti” kävelevää omistajaa – tosin kävelylläkin se pysyttelee hyvin hihnassa.

Ilmoittauduimme pitkästä aikaa taas Easy-Dogin listoille – rally-tokokurssille :) Se vaikuttaisi olevan hauskaa puuhaa eikä liian totista. Saa nähdä, miten sen “oikean” tokouran kanssa käy, sillä alku ei alkanut kovin lupaavasti – ehkä se on tälle cavalle liian pitkästyttävää tai muuten vaan ei-kivaa…

Kaiholla muistelen viime vuotisia metsälenkkejä – olisi supermukavaa reippailla taas koiran kanssa, ja olo tuntuukin hieman surkealta kun emme ole saaneet opetettua Nemolle varmaa luoksetuloa. Kaikki hajut ja linnut yms. tuntuu kiinnostavan poikaa niiiiiin paljon enemmän kuin emännän mukana kulkeminen… Uusi salainen ase kuitenkin on kananmaksa, joka selättää ainakin kaikki tähän mennessä syödyt herkut :D

Meillä on tällä hetkellä meneillään kylppäriremontti, joten Nemo on saanut muutamana päivänä viettää aikaa minun kanssa pihalla kun sisällä touhutaan muita hommia.

On muuten tosi huvittavaa kun Nemo  saa joskus pihalla jonkun vahtikoirakohtauksen ja istuu mättään päällä ylväänä haukkumassa – on niin outoa kuulla ukkelin haukkuvan kun se sitä niin harvoin tekee – onneksi :)